Aamulla heräsin juustonaksu pussin vierestä. Niska kipeenä. Nousin ylös ja jalka melkein petti, siinä on näköjää vekki. (joha rimmaa.) Olin päässy hengissä himaa edellisen illan reissusta. Suihkun jälkee olin kunnolla heränny ja hiipi ikävä. Soitin mummolle ja kuulin taustalta Mini meen jokelluksen. Tuntu et sydän muljahti ikävästä. Tuli huono äiti olo kun olin ollu ulkona. Ihan turhaan tunsin syyllisyyttä mut ei sille ololle mitään maha. Ulkona alko taas sataa. Voi hitsi kuinka kivaa.
Himaan taisin tulla kolmen aikaa. Muistan käyneeni Abc:llä ostaa juustonaksui ja pyörräilleeni himaa. Jääkaapissa oli pakastepussiin ryntätty isot ranskalaiset kaikil mausteil. Vessasta löyty mutaset korkkarit ja farkut joissa polven kohal verijälki. Keräilin itteeni jonku aikaa pää polvissa. Muistan kaatuneeni kun yritin syyä ranskalaisia sekä ajaa samaa aikaa pyöräl. Ei ihan onnistunu.

Odottelin jonku aikaa että sade lakkaa. Lähin sitte polkemaa kohti mummolaa. Siellä odotti maailman ihanin poika<3 Se tunne joka valtaa koko kehon ja mielen kun pikkunen tenava taapertaa kädet ojossa kohti, silmät kirkkaina, suu hymyssä hokien "äiti!". Nappasin pojun syliin, halin ja pussasin. Jätkä oli ollu kuulemma tosi kilttinä ja reippaana : ) Herkkujaki oli saanu. Juotiin mummonkaa siinä kaffet ja siivosin sitte lelut sekä pakkasin tavarat. Herkuteltii myös vadelmamuffineil joita olin leiponu hoitopalkaksi.

Kotona leikittii pojankaa loppu päivä. Illan vieton jälkee osaa arvostaa taas paljo enemmän sitä kotiäitiyttä ja huomaa kuinka tärkeä se lapsi onkaa. Muutaman tunnin ollu erossa ja ikävä tulee heti. Jännä kyl miten toivoo omaa aikaa ja sitte kun sitä saa, tulee morkkis, syyllisyys ja ikävä.

Tänään tullu naurettua Mini meen kanssa niin paljo! Olispa näitä hyviä päiviä enemmän. Tuli luututtua lattiatki kun konttailtii pitkin ja poikin pikku autojenkaa. Opeteltii kans uusia loruja. Hyvä fiilis : )